Olen kierrellyt kaupungilla kuvaamassa mielenkiintoisia ja upeita seinämaalauksia ja graffitteja, mutta olen myös kuvannut DDR-aikaista arkkitehtuuria. Uuden rakentamiseen oli toki tarvettakin, kun kaupungin rakennuskannasta tuhoutui toisen maailmansodan aikaisissa pommituksissa 1943-45 lähes 60 %.Paljon täällä on restauroitukin vanhaa rakennuskantaa, mutta paljon on vielä ns. huonossa hapessa. Mutta siis se DDR:n aikainen rakennustyö.
Uusia "DDR-funktionalistisia" asuinrakennuksia löytyy aivan kantakaupunginkin alueelta, ja nykyisin uudet rakennukset pistävät varmaan vielä enemmän silmään, kun osaa vanhaa rakennuskantaa on tyylikkäästi restauroitu.
Omaan silmääni pistää myös poikkeuksetta suuri yksikkökoko eli yksittäiset rakennukset ovat jotakuinkin massiivisia. Toinen omaa huomiotani kiinnittävä seikka on tietty yksioikoisuus, joka myös muuntuu useampaa samanlaista rakennusta katsoessa yksitoikkoisuudeksi.
Julkisissa rakennuksissa - olkoon ne konserttisaleja tai pienempiä rakennuksia - huomiotani kiinnittää tietty samanlainen tyyli, jota löytyi useammastakin sosialistisesta maasta aina 1980-luvulle saakka (esimerkkinä vaikkapa mieltyminen ruskeasävyihin ja sama keinotekoinen pompöösiys).
Mutta tietysti sosialismin saavutuksiin kuuluivat myös korkeat, taivaita kurottelevat rakennukset. Leipzigin yliopiston aluetta liki sijaitsee täkäläisten viisaudenhampaaksi kutsuma torni. Keskustan näkymään hallitsee toinenkin jyhkeä tornirakennus - onneksi kovin montaa ei ehditty rakentamaan.
Oma mielenkiintoinen lukunsa ovat DDR-aikaiset ns. Neustadtit (uuskaupungit), jotka rakennettiin perinteisten keskustojen ulkopuolelle. Niille luonteenomaista oli selkeä ruutukaava, suuret yksittäiset rakennukset ja uudenlaiset leveät kävelyraitit - välillä Leipzigin Neustadtissa eli Grünaussa kävellessä tuli helposti mieleen, että tässä sitä talsii Itä-Pasilan protossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti